23/04/2012

8.4. Rochers de Naye

Sunnuntaille oli suunnitteilla vuoristomaisemia, marmotteja ja synttäriruokailu. Ei ihan mennyt kuten oli tarkoitus. Pieni vuoristojuna kohti Rochers de Nayea, Montreuxin ylle kohoavaa yli kaksikilometrista vuorenhuippua, nousi ensin halki sateen, sitten rännän, ja lopulta täyden lumimyräkän. Ainakin viimeisen vartin ajan kiskot kulkivat läpi lumikinosten, eikä ikkunoista näkynyt kuin valkoista, aivan kuin joku olisi pyyhkinyt kaiken pois.

Ylhäällä olisi ollut näköalatasanne ja alppipuutarha, mutta tietenkin ne molemmat olivat metrisen hangen alla. Paikalle oli osunut toinenkin porukka suomalaisia, ja kirosimme yhdessä, että tätä olisi kyllä voinut katsella kotonakin. Paikalla oli myös Marmottes Paradis eli murmelieläintarha, mutta tietysti murmelit olivat vielä talviunilla. Yksi nukkuva yksilö oli näytillä. Siellä se kuorsasi heinäkasassa. Lisäksi tarjolla oli muutaman kymmenen vuoden ikäinen näyttely murmeleista ja niiden elämästä. Hienon näköalaravintolan hinnat olivat hulppeat ja maisema olematon, joten päätimme jättää väliin, ja palasimme alas laaksoon, missä sentään ei ollut pakkasta, vaikka sateista ja kylmää olikin.

Jäimme junasta pois jo ennen Montreuxia, Glion-nimisessä paikassa, josta laskeuduimme funikulaarilla Territetiin järven tasolle. Siellä havaitsimme olevamme varsin lähellä Chillonin linnaa, yhtä Montreuxin keskeisistä nähtävyyksistä, joten kävimme tutustumassa siihen. Linna oli hieno, etenkin alimmat kerrokset, joissa perustukset sulautuivat kallioiseen saareen, jolle linna oli rakennettu. Oli myös hauska bongata luolaisan näköistä kalkkikiveä linnan rakenteista. Turisteja kyllä oli aivan liikaa.

Palasimme bussilla Montreuxiin, missä löysimme rannasta satunnaiset markkinat. Vaikka melkein kaikki onkin Sveitsissä kallista, churrot olivat halpoja ja hyviä! Lopulta palailimme hotellille miettimään illallista. Keksimme, että vastapäätä hotellia sijaitsi Montreux Casino, jossa oli kolme erilaista raflaa. Kumpikaan meistä ei ollut ikinä käynyt casinossa, joten tässäpä hyvä tilaisuus! Se osoittautui melkoiseksi ruotsinlaivaelämykseksi. Ravintolassa ei ollut tilaa kuin vasta tunnin päästä, joten istuimme baariin odottelemaan. Ikävä kyllä onnistuin tässä ajassa kehittämään migreenin. Aivan käsittämättömän surkea tuuri, koska tällaista tapahtuu minulle yleensä enintään kerran vuodessa, mutta eipä auttanut kuin palata hotellille toivomaan parempaa huomista.

No comments: