18/05/2012

Les Pléiades

Onneksi Walesin ja parin raskaan koulupäivän jälkeen oli pitkä tyhjä viikonloppu. Perjantai oli aurinkoinen ja lämmin, eikä minulla ollut koulua. Sen sijaan hoitelin juoksevia asioita, kuten mökkivuokraa perheen vierailulle heinäkuussa. Yritin myös lukea artikkelia seuraavan viikon tenttiin rannalla auringonpaisteessa. Yllättäen keskittyminen oli vähän hankalaa. Lauantai oli sateisempi. Kävin koulun boulderissa ja hölkkäsin takaisin. Lisäksi yritin taas tehdä läksyjä vailla suurempaa menestystä.

Viikonlopun kohokohta oli sunnuntai 13.5., jolloin kävin pitkällä kävelyretkellä Les Pléiadesissa. Se on käsittääkseni Lausannen lähin vähän korkeampi paikka, kukkula, joka nousee 1348 metrin korkeuteen Veveyn yläpuolelle. Alunperin harkitsin kyseleväni, josko joku lähtisi kaveriksi, mutta päätin lopulta mennä yksin, mikä oli oikein hyvä ratkaisu. Sain harhailla kaikessa rauhassa ja huoletta.

Junailtuani perille päätin tehdä yhden karttaan merkityistä lenkeistä, mutta reittimerkinnät matkan varrella eivät olleet maailman selkeimmät, enkä tietenkään ollut hankkinut karttaa. Päädyin lopulta ihan muualle kuin mihin olin ajatellut, mutta siitä viis - en missään vaiheessa ollut pahasti eksyksissä, ja osuin vahingossa muun muassa yliopiston suojelemalle suolle, jossa oli hienoja lihansyöjäkasveja. Hiirenkorvilla ollut koivu herätti jotenkin kummasti kaipuun suomalaisiin metsiin. Sentään sveitsiläistä metsää oli riittämiin, ja viihdyin sielläkin hyvin.

Kierrokseni päätteeksi löysin tieni takaisin Pléiadesin huipulle. Join kalliin kaakaon ravintelissa, ja päätin kävellä osan matkasta alas laaksoon. Katsastettuani Astro-Pléiadesin vähän ränsistyneen "tutustu Aurinkokuntaan" -puiston lähdin siis seurailemaan polkua alamäkeen kohti Blonayn kylää. Matka auringonpaisteessa ja omassa rauhassa oli aivan mainio. Loppusaldoksi tuli nelisen tuntia ja nelisentoista kilometria kävelyä, korkeuseroa noin 700m. Päivä myös herätti innostuksen harjoittaa tällaista luonnossa harhailua niin paljon kuin vain mahdollista, kun vielä ehtii.

No comments: